Demo 4

Neljännen demon teemana oli mallista piirtäminen. Ensiksi kesityimme ihmisen piirtämiseen jonkin opiskelijan toimiessa mallina. Kävimme läpi mittasuhteita ja asennon vaikutusta piirrokseen. Toisena tehtävänä oli piirtää jokin esine tussia ja tussiterää käyttämällä, sekä harjoitella kolmiulotteisuutta ja varjostusta. 

Ihmisen voidaan jakaa mittasuhteiden tarkastelussa kahdeksaan ja puoleen osaan. Eli ihminen on kahdeksan ja puoli kertaa päänsä kokoinen. Lasten kohdalla mittasuhteet ovat hiukan erit, sillä heidän päänsä on keskimääräisesti isompi vartaloon nähden. Pää kun ei kauheasti kasva ihmisen muuten kasvaessa.

Forsmanin ja Piiroisen teoksessa Kuvien kirja esitellään kuva Leonardo da Vincin luonnonskirjasta vuodelta 1490. Kuvassa on luonnostelma ihmisen mittakaavasta, jossa ihminen on sijoitettu neliön ja ympyrän sisälle. (s.70) Kuva havainnollistaa hyvin ihmisen käsien pituuden ja muun vartalon pituuden suhdetta. Yleisesti siis ihmisen syliväli keskisormien kärjistä mitattuna on yhtä pitkä kuin ihmisen pituus.

Välineinä tätä ihmispiirrustusta varten käytimme aivan uudellaisia materiaaleja, liituja ja hiiltä. Alla olevassa kuvassa on esitettynä käyttämäni välineet alhaalta ylöspäin: valkoliitu, harmaaliitu, ruskoliitu, puuhiili, puristehiili, 3B lyijykynä ja jokin hinompi lyijykynä, jossa ei ole lyijysydäntä vaan koko kynä on yhtä ja samaa materiaalia. 

Ihmispiirrustuksissa työskentely tapa oli, että yksi oppilas toimii mallina ja meillä muilla on 6 minuuttia aikaa piirtää hänet. Jokainen malli seisoi/istui hiukan eri asennossa, jotta saimme harjoitella hiukan erilaisten kuvien piirtämistä. Alla on kuvat omista töistäni ja ne on piirretty järjestyksessä oikea ruskea paperi ensimmäinen, musta paperi toinen, vasen ruskea paperi kolmas ja valkoinen paperi neljäs. Olen itse tyytyväinen tuolilla istuvan ihmisen kuvaan sekä lattialla istuvan ihmisen kuvaan, muut kaksi ovat mielestäni epäonnistuneita sillä en ole pystynyt saamaan niitä näyttämään aidoilta vääränlaisten mittasuhteiden takia. Ensimmäisessä kuvassa piirretyllä henkilöllä esimerkiksi on aivan liian pieni pää muuhun vartaloon nähden, liian pitkät kädet ja liian pitkä keskikroppa. Mutta harjoittelu tuotti selkeästi tulosta, sillä viimeisimmät kuvat alkavat jo muistuttaa oikeanlaisia.

Itse tykkäsin työstä ja työskentelytavasta, vaikka en olekkaan kovin hyvä piirtämään enkä osaa varsinkaan piirtää ihmisiä. Tällainen työtapa, jossa piirrosaikaa ei ole loputtomasti antaa kuitnekin tasoitusta myös hiukan heikommille piirtäjille koska kellään ei ole kunnolla aikaa viimeistellä piirrustuksia. Ja vaikka edellinen piirros olisi mennyt pieleen päästään nopealla tahdilla aloittamaan jo uusia työ puhtaalta paperilta.

Lopuksi työt piti vielä päällystää fiksatiivilla. Olen ennenkin päällystänyt hiilitöitä fiksatiivilla, jotta hiili ei enää leviä ja tahraa työtä, mutta tällä kertaa päällystimme myös liitutyöt. Tuskin siitä ainakaan mitään haitata oli. Fiksatiivia suihkutettiin spraypullolla, joten suhkutus piti hoitaa aivan tunnin lopuksi ettemme me jää hengittelemään myrkyllisiä savuja ja hajuja joita tuosta aineesta lähtee.

Toisena työnä siirryimme ihmispiirrustuksista esineen piirtämiseen. Välineinä käytimme tässä työssä tussiterää sekä tussia, jota voisi omasta mieelstäni verrata musteeseen, mutta ero näillä oli se että tussi on tuhdimpaa ja jämäkämpää kuin muste. Tussiterä taas muistutti mielestäni hieman sulkakynää/mustekynää ja se oli irrallinen osa joka piti kiinnittää varteen ennen piirtämistä.

Tussia ei tarvinnut kuin todella vähän ja monille kävikin niin että he kaatoivat kuppiin liikaa väriä, jota ei sitten tullut kaikkea käytettyä. Itse jaoin kuppini toisen kanssa, jolloin saimme todella hyvin käytettyä tussia juuri sen verran kun olimme kippoon kaataneet. Alla olevassa kuvassa näkyy myös sivellin jota käytettiin kuvan varjoihin ja puutikku, jolla sai aikaan ohuita viimeistelyviivoja.

Kuvani mallina toimi kaverin hajuvesipullo, sillä olin itse unohtanut tuoda mukanani piirretävän esineen. Aluksi kuva luonnosteltiin paperille lyijykynällä ja väritettiin sen jälkeen päälle tussiterällä. Tarkoituksena oli myös värittää osa paperista eriväriseksi pullopeiteväreillä ja piirtää sitten tämän päälle vielä toinen kuva ko. esineestä. Itse en halunnut värittää paperia heti, enkä enää lopulta ehtinyt edes niin pitkälle joten oma työni jäi hiukan erilaiseksi kuin muille sillä minulle ei tullut kuin yksi kuva hajuvedestä eikä eriväristä taustaa.

Esineen kolmiuloitteisuuden ja yksityiskohtien hahmottaminen ja piirtäminen oli yllättävän vaikeaa ja aloin työstää kuvaa ehkä liiankin tarkasti sillä lopulta en ollut tyytyväinen enää mihinkään ja jouduin piirtelemään kuvaan vaikka kuinka paljon lisää viivoja ja varjoja kun en vain tuntunut saavan siitä hyvän näköistä millään. 

Oma lopputulokseni on ihan tyydyttävä, mutta olen erittäin pettynyt varjostuksiini jotka eivät ole lainkaan onnistuneet. Pullosta maahan lankeava varjo on ihan ok, mutta muuten varjot ovat aivan vääränlaisia. Yleisesti meidän kaikkien työt olivat kuitenkin hienoja ja olisin näin jälkikäteen ehkä itsekin halunnut maalata pullopeiteväreillä hiukan eloa omaan paperiini. 

Lähteet:

Kuvien kirja - Kuvataideopetuksen käsikirja perusopetukseen ; Anna-Christina Forsman & Liisa Piironen ; Tammi (2006)