Demo 8

Viimeisen kuvaamataidon demon teemana oli lyhytelokuva, jonka saimme itse kuvata ja leikata. Aloitimme lyhytelokuvan suunnittelun yhdessä ja siirryimme sitten itsenäisesti pienryhmiin suunnittelemaan kukin omaa projektiaan. Aluksi sovimme yhteisesti pelisäännöt elokuville. 

• Jakaudumme 3-4 hengen ryhmiin. Tämä ryhmäkoko sopisi myös koululaisille tällaisen projektin toteutukseen. Isompikin ryhmä voisi olla, mutta silloin pitää pitää huoli että kaikille riittää puuhaa elokuvaa tehdessä. Pienten oppialiden kanssa osat on hyvä jakaa opettajan toimesta.
• Lyhytelokuvien kesto rajataan tällä kertaa noin minuutin mittaisiksi. 
• Ne kuvataan one shot periaatteella, eli elokuva pitäisi saada purkkiin yhdellä kuvauskerralla. Ei siis saisi kuvailla lyhyitä ottoja ja lopuksi liittää niitä yhteen, vaan koko projekti piti saada purkkiin yhdellä otolla.
• Editoimme elokuvat moviemakerilla tai iMovie ohjelmalla alusta loppuun itse ja esitämme ne tunnin lopuksi muulle luokalle.
• Saamme käyttää taustamusiikkia, alku ja lopputektejä ja kaiken näköisiä muita tehosteita joita ohjelmista löytyy. 

Koulussa tämän tyyppistä projektia toteuttaessa tärkeää on käydä yhdessä oppilaiden kanssa läpi elokuvaan ja sen kuvaamiseen liittyviä asioita. Ennen itse tekemiseen siirtymistä on tärkeä keskustella elokuvien lajeista. Kun siirrytään itse oman elokuvan pariin on ensin tärkeä kehitellä elokuvalle aihe, teema sekä juoni. Tämän jälkeen valitaan jokaiselle ryhmän jäsenelle omat roolit. Itse elokuvan kuvaamisessa on hyvä painottaa kuvakokojen, kuvakulmien ja kameranliikkeiden vaikutusta. Otoksien pituus ja määrä on myös tärkeä varsinkin jos elokuvaa on tarkoitus editoida myöhemmin. (Kuvien kirja, s.76-77)
Yhteisen suunnittelun jälkeen siirryimme pienryhmiin suunnittelemaan omia elokuviamme. Aluksi valitsimme millä laitteella alamme kuvata. Meillä oli vaihtoehtoina älypuhelin tai pieni näppärä kamera, joista valitsimme lopulta kameran sillä siitä pystyi siirtämään kuvaamat videot suoraan muistikortilta tietokoneesee, jolla sitten editoimme itse lyhytelokuvan.

Lyhytelokuvan suunnittelu alkoi kartoittamalla ryhmäläisten ideoita siitä mistä aiheesta elokuvan voisi tehdä. Kaikkien meidän kolmen mielessä oli ei niin perinteinen lyhytelokuva eli halusimme sen jotenkin erottuvan perinteisistä itse näytellyistä "tarinoista". Aluksi ajattelimme, että tekisimme jotain hassua ja kuvaisimme vastaan tulevien ihmisten katseita/ilmeitä, mutta sitten aloimme miettimään onko sallittua kuvata tuntemattomien ihmisten kasvoja ilman lupaa ja päädyimmekin kuvaamaan ihmisten kenkiä. Lyhytelokuvamme ideana oli herättää kengät eloon ja kuvata niitä kuin ihmisiä.

Ulkoilma oli tuona päivänä aivan mahtava ja olisimme halunneet kuvata elokuvan ulkona, mutta ongelmaksi muodostui sopivamme one shot periaate. Kun elokuva piti saada purkkiin yhdellä otolla ja aikaa oli kuitenkin vain minuutti piti meidän löytää paikka jossa ihmisiä kulkee pienellä alueella paljon, jotta saamme tarpeeksi kuvamateriaalia. Lopulta valitsimme kuvauspaikaksi yliopiston kirjaston jossa kulkee paljon ihmisiä kokoajan.

Kuvasimme ohi kulkevien ihmisten kenkiä kirjaston aulassa yhteensä nelisen minuutin aja ja videon loppuun lisäsimme hauskan ryhmämme jäsenten kenkätanssin, joka antoi elokuvalle piristävän lopun. Kun olimme saaneet otoksen purkkiin yhdellä otolla suuntasimme takaisin kuvaamataidon luokkaan, siirsimme kameran videot muistikortin avulla koneelle ja aloimme editoimaan elokuvaa iMovie ohjelmalla.

Ensin piti ohjelmaan lisätä kuvattu videopätkä, jotta sitä päästiin muokkaamaan

Editoituihin pätkiin voitiin lisätä erilaisia siirtymiä, ääntä tai mustavalko tehostetta. Myös videon nopeutta voitiin säätää.

Aina välissä voitiin katsoa esikatselu editoidusta elokuvasta.

Käytimme editointiin siis minun kannettavani iMovie ohjelmaa, josta minulla oli vähän aiempaa kokemusta sillä olen tehnyt ohjelmalla aemminkin omia lyhyitä videoita. Näissä tapauksissa muokattavana on ollut kyllä enemmänkin kuvia kuin videoita, mutta periaate on ollut sama. Aiemmasta kokemuksesta huolimatta tarvitsimme joissain väleissä ihan vähän apua opettajalta, jotta saimme musiikit ja siirtymät liitettyä sujuvasti mukaan.

Musiikiksi valitsimme Kenkärok nimiset kappaleen, jonka latasimme youtubesta ja liitimme sitten elokuvaan. Emme tiedä olisiko tämän kaltainen musiikin käyttö todellisuudessa tekijänoikeukdien rikkomista, joten jos itse ohjaisin tämän tyyppisen projektin käskisin oppilaiden käyttää ohjelmassa valmiiksi olevia ääniä. Mutta itse päätimme silti käyttää nyt tätä ladattua musiikkia, sillä lyhyt elokuva ei tullut kenenkään muiden kuin luokkamme oppilaiden nähtäville.

Editoimme elokuvaa leikkaamalla sen pienempii paloihin, jotta saimme eri jaksojen välille siirtymiä ja saimme myös muokattua yhden jakson mustavalkoiseksi ja yhden jakson värikylläisyyttä lisäsimme. Toisaalta tällä yhden otoksen pätkimisellä, emme aivan täysin noudattaneet ohjetta jonka mukaan elokuvan olisi pitänyt olla one shot tyyppinen, mutta opettajan mukaan tekemisemme olivat suotavia sillä kuvaus on tehty one shot periaatteella ja pätkimisestä huolimatta lyhytelokuva on yhdellä kerralla kuvattu. Nopeutimme myös neljän minuutin alkuperäistä videota reiluun minuuttiin, mikä teki lopullisesta lyhytelokuvasta paljon mielenkiintoisemman ja hauskemman.

Saimme projektin suhteellisen nopeasti valmiiksi ja olimme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Lyhytelokuvamme ei ollut aivan perinteinen, mutta hauska ja omaperäinen. Opettaja kehui ideaamme ja olimme iloisia että onnistuimme keksimään näin erilaisen idean. 

Meillä kävi myös kuvauksessa "tuuri" sillä eräs ihminen alkoi keikistellä kengillään juuri kameramme edessä ja saimme siitä hauskan pätkän videolle, jota luultiin meidän tarkoituksella tekemäksi. Toinen hauska kohta muodostui siitä kun kaksi ihmistä jäi keskustelemaan keskenään keskelle kuvaustamme ja videolla näytti kuin kengät olisivat jääneet juttelemaan, halanneet ja toivottaneet toisillee heipat.

Lopuksi esittelimme tuotoksemme muulle luokalle.

En saanut lyhytelokuvaamme linkitettyä tänne, mutta onneksi saimme esitettyä sen demolla joten kaikki halukkaat ovat elokuvan toivottavasti nähneet.

Lähteet:
Kuvien kirja - Kuvataideopetuksen käsikirja perusopetukseen ; Anna-Christina Forsman & Liisa Piironen ; Tammi (2006)

Demo 7

Parin viikon kuvistauon jälkeen päästiin taas töihin. Tällä kertaa demolla ei ollut kuin yksi teema, grafiikka, johon liittyen työstimme pidemmän kaavan kautta vain yhden työn. Työ oli syväpaino työ, jonka ideana oli suunnitella "kuvio" Minna Canth-palkinto diplomiin. Tämä diplomi jaettaisiin noin viikon päästä kasvatustieteidenlaitoksella. Me kaikki saimme työstää kuvioista oman näköisemme ja joku niistä tultaisiin valitsemaan ko. diplomiin. Voittajalle luvattii tarjota paistopiste lounas kuvisrahastosta.

Työ aiheena oli virke "vapaus, tasa-arvo ja rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa". Virkkeen innoittamana aloin etsiä netistä kuvia kyseisillä avainsanoilla. Rakkaudessa löytyi sydämmin, tasa-arvossa tumman ja vaalean käden kättelyitä ja vapaudessa kyyhkysiä. Mikään näistä kliseisitä kuvista ei kuitenkaan oikein iskenyt minuun, mutta lopulta löysin jollain muulla sanalla netistä alla olevan kuvan, jossa yhdistyvät omasta mieelstäni kivasti eri avainsanojen elementit. En halunnut kopioida kuvaa suoraan vaan muokkasin siitä oman näköiseni poistamalla avaimen ja lisäämällä siipien määrää.

Painokuvio tehtiin kirkkaaseen, läpinäkyvään muovilevyyn terävällä piikillä hankaamalla/raaputtamalla. Piikki oli todella terävä ja ainakaan minusta kuvioin raaputtaminen ei ollu hankalaa vaan itseasiassa melko rentouttavaa ja hauskaa kun kädenjäljen näki heti. Jos ohjaisin tällaista työtä koulussa saattaisi raaputuspiikki olla hiukan hankala väline varsinkin vilkkaampien tai energisempien oppilaiden kanssa. Täytyisi varmaan kehitellä myös muita turvallisempia raaputusvälineitä tällaisten tapausten varalle. Ihanteellinen oppilasikä olisi varmaa 5-6 luokkalaiset, mutta esimerkiksi pienempien tai erityisoppilaiden kanssa työskentelytapojen soveltaminen olisi ajankohtaisempaa.

Oma kuvioni koostui lopulta neljästä erilaisesta siivestä, joiden takana kiemurtelee kaksi köynnöstä. Siivet edustavat sekä vapautta että tasa-arvoa sillä siivillä pystyisi lentämään vapaasti, minne haluaa ja erilaisuudessaan ne kuvaavat yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Köynnökset siipien takan kuvaavat elämän rosoisuutta ja vakeutta, mutta samalla näyttävät suunnan ylöspäin. Rakkautta en pystynyt sulavasti kuvaana liittämään, joten jätin se suosiolla pois enkä alkanut väkisin tunkemaan sitä mukaan. Kuva oli mielestäni hieno juuri näin.

Aluksi olin suunnitellut että teen kaikista siivistä samanlaiset, mutta kun kuvio alkoi valmistua tulinkin siihen tulokseen, että siipien samanlaisuus oli tylsää ja halusin tuoda kuvioon enenmmän yksityiskohtia ja moninaisuutta. Siksi päätinkin raaputella joihinkin siipiin "tummempaa" väriä.

 Kun raaputtelu oli saatu valmiiksi oli vuorossa paperin liottaminen. Paperin, jolle kuvio painettiin täytyi olla märkä, jotta väri tarttuu siihen. Märkä paperi painautuu painettaessa paremmin kuviolevyn naarmuihin, jolloin värikin tarttuu siihen. Paperin piti liota vedessä ennen käyttöä noin 20 minuuttia.

Paperin liotessa oli aika evästauon. Tällä kertaa vuorossa marjakiisseliherkku vaniljakastikkeella.

Liotuksen ja evästauon jälkeen päästiin itse painattamiseen. Yksi työpöytä oli raivattu maalaamispöydäksi, jossa oli tarkoitus maalata muovilevy tietyllä värillä painattamista varten. Työpisteen piti olla siisteydeltään leikkausali luokkaa. Pöytä oli päällystetty siisteillä sanomalehdillä, värituubit olivat omassa rasiassaan, muovihanskat käsissä, värit sekoitettiin omalla alustallaan ja siveltiin levylle muovisella lastalla, liika väri pyyhittiin pois turhilla kangasaloilla niin että väri jäi lopulta vain raaputettuihin uurteisiin, painopaperista lastattiin liika vesi pois kääntelemällä ja pyyhkimällä lastalla vettä pois paperista. Kun muovilevy oli maalattu ja pyyhitty ja paperit telattu "kuiviksi" siirryttiin prässin luo painattamaan kuviota.

Syväpainoon käytettiin vesiliukoisia värejä, jotka eivät sinällää ole myrkyllisiä mutta pahan hajuisia ja kirvelivät silmissä 

Paperia ei saanut lastat liikaa sillä muuten se alkoi nukkaantumaan, eli päällimmäinen kerros paperista alkoi irtoilemaan

Painokoneena toimi iso prässi, joka näytti hiukan mankelin tapaiselta vehkeeltä. Telan välissä oli huovat pehmentämässä painetta ja huopien välissä suojapaperit, joiden väliin sitten laitettiin ensiksi muovi kuvio ylöspäin ja siihen päälle kostea painopaperi. Huovat painettiin kiinni ja prässin sivussa olevasta isosta ruorista pyöritettiin laatta painotelan ali toiselle puolelle. Vauhdin piti olla sopivan hidas ja paineen telan alla sopivan kova, liian kova vauhti tai paine saattoivat pilata painanta kuvion. Myös liian märkä paperi voi pilata työn.

Alemmassa kuvassa näkyvät lopulliset tuotokset kuivumassa. Omat työni löytyvät kuvan oikeasta alakulmasta, sekä vasemmasta alakulmasta toinen rivi alhaalta. Omat työni onnistuivat ihan hyvin, mutta jollain tapaa kuvio oli molemmilla kerroilla toisesta päädystä vähän tummemmpi kuin toisesta, eli en sitten tiedä olinko levittänyt väriä epätasaisesti vai oliko paperi ollut märempi toisesta päädystä. Olen kuitnekin ihan tyytyväinen. Ei tällä kuviolla "kilpailua" varmaan voiteta, mutta olen silti todella tyytyväinen työhöni sillä yleensä en osaa tehdä noin yksityiskohtaista ja hienoa kokonaisuutta. 

Työ kokonaisuudessaan oli monipuolinen, sillä se sisälsi erilaisia vaiheita joissa jokaisessa pääsi tekemään vähän erilaisia juttuja. Alun sommittelun pystyi tehdä piirtämällä tai olisihan netistä voinut suoraankin tulostaa jonkin kuvan josta raaputella. Raaputus vaihe olikin sitten aikalailla suoraa kopiointia kun itse ainakin teippasin piirröksen vain levyn alle ja raaputin läpi. Tämän jälkeen päästiin sotkemaan maalien kanssa ja läträämään märillä papereilla. Kun viimeinen vaihe sitten vaatikin rauhallisuutta, jotta painattaminen onnistuisi. Kaikille jotain! :)

Lähteet:

Kuvallisen ilmaisun taito : kuvataiteen vinkkiopas perusopetukseen ; Tuija Karjalainen &Eija Leskinen ; PS-kustannus (2007)