Demon pääteemana oli värikarttaan tutustuminen ensiksi johdattelevan tehtävän ja sitten soveltavan tehtävän avulla. Opettaja esitteli meille myös kaksi väriopin kirjaa, joista lisää myöhemmin.
Ennen kuin päästiin käsiksi värikarttaan piti tehdä valmiiksi edellisen demon sabluunatyö, jota en ollut silloin saanut valmiiksi. Olin saanut tehtävän edellisellä kerralla kuitenkin sen verran hyvin alkuun, että nyt minulla on jäljellä vain viimeisten kohtien pois leikkaus ja kuvan tuputtaminen paperille.
Tuputtamisessa huomasin vasta jälkeenpäin kuinka hellä varoen ja pienellä värillä se olisi pitänyt tehdä jotta väriä ei olisi päässyt sabluunan alle. Olin teipannut sabluunan paperiin omasta mielestäni hyvin; reunoilta paksusti jotta väri ei mene yli sekä kuvan kekskeltä ja irrallisten kohtien alta, mutta ehkä olisi vielä tarvittu pari teippiä lisää.
 |
| Sabluuna teipattuna paperiin, eikun tuputtamaan |
 |
| Tuputus on valmis ja enää pitää varovasti poistaa teipit ja sabluuna |
 |
| Valmis työ, johon olne todella tyytyväinen vasenta silmää lukuunottamatta |
Ennen kuin siirryttiin väriopin pariin käytiin yhdessä läpi aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Katsellimme kirjojen sisältöä ja mietimme miten niiden tehtäviä voisi hyödyntää kouluopetuksessa. Jodef Albersin kirjassa Interactin of colors esiteltiin hauska tehtävätyyppi, joka mukaili lasten puuhakirjoista tuttua väritä oikea alue -tehtävää. Siinä jokin kuva on yksinkertaistettu ja siitä on poistettu lähes kaikki värit. Tämän jälkeen eri väreille annetaan numerot ja kuvaan merkitään värien paikoille vastaavat numerot. Itse tehtävänä on sitten tarkoitus värittää kuva ohjeiden mukaan.
 |
| Värikartta joka kuvastaa värien sävyn vaalenemista ja tummenemista kohti valkoista ja ruskeaa. |
Teoria osuuden jälkeen päästiin itse tekemiseen. Maalamiseen käytimme pullopeitevärejä, jotka muistuttivat omasta mielestäni aika paljon pienten lasten sormivärejä. Pullopeitevärejä käytettiin samoin kuin vesivärejä ensimmäiselle demokerralla. Suoraan pullosta saatavat värit olivat päävärejä; punainen, sininen ja keltainen ja niistä oli käytössä sekä kylmä että lämmin sävy.
Johdattelevana tehtävänä oli värikartan kertaaminen siten että maalattiin peiteväreillä vastaväripareja ja niiden välissä olevia murrettuja värejä. Apuna tehtävässä käytimme ensimmäisellä demolla oppimaamme Goethen kolmiota, joka havainnollisti edelleen selkeästi eri värien suhteet.
Itse valitsin virallisiksi vastaväripareiksi punaisen ja vihreän sekä keltaisen ja violetin. Kolmannekis vastaväripariksi sai valita oman sävyisensä vastaväriparin. Valitsin itse pariksi vaalean sinisen ja vaalean oranssin, jotka pystyin oppimani perusteella päättelemään suunnilleen vastaväreiksi.
Johdattelevan tehtävän jälkeen oli vuorossa soveltava tehtävä. Meidän piti soveltaa aiemmin selittämääni Josef Albersin kirjan "väritystehtävää" siten että valitsimme itsellemme jonkin maiseman, esimerkiksi valokuvasta ja yksinkertaistimme sen siten että saisimme maalattua koko kuvan maksimissaan vain kahdeksaa väriä köyttäen. Värit saivat olla mitä vain.
Valitsin omaksi kuvakseni netistä löytämäni rantamaiseman, joka näkyy tässä alla. Yksinkertaistin kuvan värit ja päädyin lopulta käyttämään vain kuutta eri väriä. Tehtävä oli omasta mielestäni yllättävän kiva ja voisin kuvitella teettäväni tällaisen tehtävän myös alakoulussa. Lasetn oma-aloitteisuutta käytettäisiin juuri siinä että he saisivat itse päättää kuvan jota alkavat työstämää, mikä toivottavasti motivoisi oppilaita enemmän kuin opettajan valmiiksi valitsema kuva.
Lähteet:
Kuvien kirja - Kuvataideopetuksen käsikirja perusopetukseen ; Anna-Christina Forsman & Liisa Piironen ; Tammi (2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti