FLANÖÖRI - Tourujoki

Heti joelle päästyä törmättiin moderniin, ei niin sallittuun, taiteeseen

Olisi tehnyt mieli hypätä tuonne "lautalle", mutta rohkeus ei riittänyt ja en halunnut riskeerata uusia kenkiä

Aurinko oli juuri laskemassa ja paistoi todella kauniisti juuri ja juuri talojen takaa

Kyllä se kevät sieltä varmaan joskus tulee.. Vuoden ensimmäinen leskenlehti bongattu!

Joen varrela oli ihan järkyttävä määrä roskaa, roskaa ja roskaa..

Ihmisten (entistä)ruokaa

Oravien (entistä)ruokaa

Joen penkereellä oli jokin heinäpaalin näköinen köntti. Kukahan lie tehnyt, koska tuskin on luonnon itse muovaama? 

Kuningastuoli, jonka ympärille nämä ns. kuninkaat olivat heitelleet niin paljon roskaa että huh huh..

En ollu aivan varma oliko tässä kyse kaarnan palasta vai metallipalasta joka oli vain ollut metsässä jo jonkin aikaa ja alkanut sammaloitumaan

Kuva ei kerro oikein mitään, mutta yritin kuvata pikku pörriäisiä jotka pörräsivät tuon pensaan yläpuolella. Tuli aivan kevät fiilis! 

Joen varren metsikkö oli täynnä rehottavia, kaatuineita muita ja niiden varsia. Niin kaunista!

Tämä takiainen oli jo nähnyt parhaat päivänsä, mutta paistattelee silti valokeilassa 

Metallista luontoa

Yläilmoissa soi varmasti kymmenien eri lintujen viserrys konsertti

Yhden puun latvustoa naputteli myös herra tikka. Harmi kun minulla ei ollut parempaa objektia mukana, joten kuvastahan kukaan ei tuota tikkaa erota..

Linnuille oli myös järjestetty ruokailupaikkoja ihmisten toimesta

Jotain versoja puski jo kovasti esiin 

Sieni kasvusto muodosti hauskan näköisiä kuvioita puun runkoon

Puun loisiseni, joka näytti ihan kärpässieneltä

Lisää sieniä, koska ne ovat yksi lemppari asiani luonnossa. En vain pysty käsittämään miten pieni sieni voi vaan kiinnittyä puun runkoon ja kasvaa siinä vaikka kuinka isoksi

Muutamissa puissa oli jo pieniä silmuja. Nekin musituttivat, että kyllä se kevät ja kesä sieltä tulevat

Taas roskaa.. Mutta ihme kun kukaan ei ollut ottanut koria mukaansa, sen verran hyvä kuntoiselta se vaikutti

Metsän keskeltä löytyi myös SIMPUKKA? Onkohan tourujoessa simpukoita vai mistä simpukka on tiensä metsikköön löytynyt?

Kaukana jossain joen päässä kohosi korkea tehtaan piippu

Myös loisteputki oli löytänyt tiensä luontoon ja tottakai se oli pitänyt myös rikkoa palasiksi. Siinä täytyy koiran ulkoiluttajien olla tarkkana..

Kuinka kaunista <3

Joen ylittävältä sillalta löytyi myös pieni palanen rakkautta 

Joku on tahtonut saada äänensä ja ajatuksensa kuuluville, joten mikäs olisikaan parempi paikka kertoa ajatuksiaan kuin metallisen roskiksen seinä? 

Joen ylittävällä sillalla seistessä oli vaikea ajatella, että alla virtaa oikeasti joki ja edessä seisoo kymmen kerroksinen kerrostalo… Luonnossa, kaupungissa

Taas graffiteja, jotka kyllä kieltämättä näyttävät yllättävän kauniilta laskevan auringon oranssissa paisteessa

Ei varmasti yllätä ketään, että myös joesta itsestään löytyi roskaa vaikka millä mitalla. On tämä vaan silti kaunista kuvattavaa 

Sorsa pariskunta uiskentelee peräkanaa, isäntä edellä ja emäntä perässä 

Ei sitä ole ennen albiinoa rouva sorsaakaan bongattu! Onkohan valkoisia sorsia olemassa vai onkohan tämä yksilö oikeasti jokin mutaatio?

Herra sorsa alkoi pöyhistelemään heti kun suuntasin kameran siihen. Hassuja elukoita!

Lähellä luontoa. Kaupunkilaislapselle tällainen pulla sorsien kanssa hengailu lasketaan jo ihan riittäväksi luonnossa liikkumiseksi :)

Visuaalinen analyysi - tehtävä museossa

1. Mikä sinulle on taiteissa tärkeää? Kerro taidenäkemyksestäsi.

Minulle on taiteessa tärkeää sen monipuolisuus, eli se kuinka monenlaista juttua sanan taide alle liittyy ja kuinka erillailla ihmiset voivat taidetta ymmärtää. Taiteessa tärkeää on se, ettei sitä voi oikeastaan koskaan tulkita väärin, sillä taide on katsojan omassa silmässä ja kaksi ihmistä voi nähdä samassa taideteoksessa täysin päinvastaisia asioita.

Vaikka en ole koskaan ollut kovin taiteellinen, enkä ole käynyt kovin monissa taidenäyttelyissä voisin kuvitella itseni taiteenystäväksi. Pidän erityisesti sellaisesta taiteesta, joka ei välttämättä esitä mitään tai päinvastaisesti sitten sellaisesta joka on hyvinkin konkreettista. Eli, esimerkiksi Picasson työt miellyttävät silmääni samoin kuin käymäni Alvar Aallon näyttelyn Aaltomaljakot ja muut huonekalut.
Uskon kiinnostukseni abstraktiin taiteeseen liittyvän ehkä siihen, etten itse ole mitenkään kovin taiteellin, enkä osaa/pysty piirtämään tai maalaamaan mitään kovin yksityiskohtaista ja esittävää muotokuvaa yms. Abstraktiin taiteeseen taas ei mielestäni liity niin tiukkoja sääntöjä, joten sen tyyppistä taidetta tiedän pystyväni itsekin tuottamaan, mikä tuo sen tyyppisen taiteen lähelle sydäntäni.

2. Mikä on ensivaikutelmasi teoksesta? Mitä näet teoksessa?

Itse käsitin tämän kysymyksen siten, että minun piti valita näyttelystä yksi teos jota arvostelen. Aluksi olisin halunnut valita jonkin Aallon suunnitteleman rakennuksen piirrokset ja pienoismallin, mutta tarkasteltuani jatkokysymyksiä päädyinkin lopulta valitsemaan abstraktimpaa taidetta edustavan öljymaalauksen. 

Ensivaikutelmani teoksesta oli sen abstraktiudesta huolimatta jollain tapaa järjestelmällinen ja iloinen, johtuen ehkä juuri pirteistä väreistä. Aluksi minulle tuli teoksesta mieleen vain pääsiäinen (värit) ja siihen liittyen ehkä kiviä, jotka itse liitin uskontoon ja Jeesusksen hautakiviin jotka vieritettiin hänen hautansa eteen. 

3. Miten taiteilija käyttää värejä, muotoja, sommitelmaa?

Väreinä teoksesa on esillä valkoinen, sekä keltaisen ja ruskean erisävyt. Taiteilija käyttää teoksessaan kirkkaita värejä, mutta hyvin hillitysti ja yksinkertaisesti. Itse pidän keltaista kirkkaana värinä, mutta en tiedä miten taiteilija on sen teosta työstäessään ajatellut. Aloin teosta hetken aikaa tutkineena miettiä voisiko väreillä olla merkitys taulun sanomasta ja koska tiedän Alvar Aallon olleen keskittynyt arkkitehtuuriin? Aloin nähdä kuvassa arkkitehtuurisen piirrustuksen, jossa keltaisen taustan kuvaamaa tavallista maata, ruskea väri kuvaa maan korkeutta/kukkulaa (tummempi väri merkitsee korkeampaa kohtaa yms.) ja valkoiset kuviot edustavat rakennuksia.

Kuvan muodot ovat mielenkiintoiset, enkä oikein itse osannut tulkita niitä muulla tavoin kuin arkkitehtuurisin tarkoituksin, eli rakennuksina. Kuviot ovat hyvin symmetrisiä ja lähellä toisiaan, mikä oli mielestäni tyypillistä näyttelyssä esitellyille Aallon suunnittelemille rakennuksille muutoinkin. 

Teoksen sommitelma on mielenkiintoinen, sillä siinä on selkeä tausta ja sen päällä kolme pehmeälinjaista melko symmetristä kuviota, jotka itse ajattelen edelleen jonkinlaisina rakennuksina. Aallon arkkitehtuuri oli hyvin hänen näköistään ja sen ajan arkkitehtuurista poikkeavaa, voisin ehkä jopa sano modernia. Mikä taas puhuu sen puolesta, että tämän öljymaalausteoksen sommittelu voisi hyvinkin edustaa hänen modernia ja abstraktia näkemystään hänen omasta arkkitehtuuristaan.

4. Tulkitse teosta oman tietämyksesi ja mielikuvituksesi mukaan.

Näyttelyn infotauluja luettuani sain tietooni ettei Aalto pitänyt itseään kuvataiteilijana vaan arkkitehtina, vaikka hän olikin koko elämänsä ajan ollut taitava myös kuvataiteessa ja ottanut jopa tunteja ammattiopettajilta sekä opiskellut kuvataidetta muiden opintojensa ohessa. Tämä tieto vain vahvisti mielikuvaani siitä, että Aallon teos ei ole perinteinen abstrakti öljymaalaus, vaan sen syvempi merkitys ja sanoma on arkkitehtuurinen.

Olen esitellyt oman näkemykseni teoksesta jo aiemmin. Eli mielestäni teos edustaa abstraktia arkkitehtuurista piirrustusta, jossa keltainentausta merkitsee tavallista maata ja ruskeatausta maan kohoumaa/kukkulaa. Tausta väreineen siis muodostaa arkitehtuurisen piirrustuksen pohjan. Keltainen ja ruskea ovat perinteisiä maavärejä, mikä tukee ajatustani.
Valkoiset muodot taas kuvaavat moderneja rakennuksia, joista muodostuu rakennuskokonaisuus. 

Koska teos on hyvin abstrakti ja siitä puuttuvat kaikenlaiset yksityiskohdat uskon Aallon maalanneet teoksen harrastusmielessä, purkaen ajatuksiaan paperille esimerkiksi kesäloman aikaan rakkaalla kesämökillään.

5. Kävin näyttelyssä : Alvar Aalto -museo

• perusnäyttely Alvar Aalto. Arkkitehti.
• Näyttelyssä oli esillä Alvar Aallon tuotantoa pienoismalleina, orginaalipiirrustuksina, valokuvina, tauluina ja jopa ihan konkreettisina muotoiluna (esineet). Isoimman palan näyttelystä lohkaisi 24 yksittäisen rakennuksen tai rakennusryhmän esittely, jotka Aalto on suunnitellut.
• Muotoilu tuli näyttelyssä esille intentinöörien, lasiesineiden ja huonekalujen välityksellä. Esillä oli myös huonekalujen valmistusprosessista kertova kokoelma ja esimerkkihuoneita sisustettuna Aallon suunnittelemilla huonekaluilla.
• vaihtuva näyttely Città dei morti - Kuolleiden kaupunki
• Näyttelyssä esitellään Alvar Aallon hautausmaa- ja siunauskappelisuunnitelmia, jotka eivät ole kuitenkaan loppujen lopuksi toteutuneet. Esittelyssä on muun muassa Malmin hautausmaalle suunnitellun hautausmaan ja siunauskappelin piirrustuksia ja pienoismalleja.
• https://aaltopress.wordpress.com/2015/03/18/siunauskappeleiden-lumoa-alvar-aalto-museon-kevatnayttelyssa/

Demo 8

Viimeisen kuvaamataidon demon teemana oli lyhytelokuva, jonka saimme itse kuvata ja leikata. Aloitimme lyhytelokuvan suunnittelun yhdessä ja siirryimme sitten itsenäisesti pienryhmiin suunnittelemaan kukin omaa projektiaan. Aluksi sovimme yhteisesti pelisäännöt elokuville. 

• Jakaudumme 3-4 hengen ryhmiin. Tämä ryhmäkoko sopisi myös koululaisille tällaisen projektin toteutukseen. Isompikin ryhmä voisi olla, mutta silloin pitää pitää huoli että kaikille riittää puuhaa elokuvaa tehdessä. Pienten oppialiden kanssa osat on hyvä jakaa opettajan toimesta.
• Lyhytelokuvien kesto rajataan tällä kertaa noin minuutin mittaisiksi. 
• Ne kuvataan one shot periaatteella, eli elokuva pitäisi saada purkkiin yhdellä kuvauskerralla. Ei siis saisi kuvailla lyhyitä ottoja ja lopuksi liittää niitä yhteen, vaan koko projekti piti saada purkkiin yhdellä otolla.
• Editoimme elokuvat moviemakerilla tai iMovie ohjelmalla alusta loppuun itse ja esitämme ne tunnin lopuksi muulle luokalle.
• Saamme käyttää taustamusiikkia, alku ja lopputektejä ja kaiken näköisiä muita tehosteita joita ohjelmista löytyy. 

Koulussa tämän tyyppistä projektia toteuttaessa tärkeää on käydä yhdessä oppilaiden kanssa läpi elokuvaan ja sen kuvaamiseen liittyviä asioita. Ennen itse tekemiseen siirtymistä on tärkeä keskustella elokuvien lajeista. Kun siirrytään itse oman elokuvan pariin on ensin tärkeä kehitellä elokuvalle aihe, teema sekä juoni. Tämän jälkeen valitaan jokaiselle ryhmän jäsenelle omat roolit. Itse elokuvan kuvaamisessa on hyvä painottaa kuvakokojen, kuvakulmien ja kameranliikkeiden vaikutusta. Otoksien pituus ja määrä on myös tärkeä varsinkin jos elokuvaa on tarkoitus editoida myöhemmin. (Kuvien kirja, s.76-77)
Yhteisen suunnittelun jälkeen siirryimme pienryhmiin suunnittelemaan omia elokuviamme. Aluksi valitsimme millä laitteella alamme kuvata. Meillä oli vaihtoehtoina älypuhelin tai pieni näppärä kamera, joista valitsimme lopulta kameran sillä siitä pystyi siirtämään kuvaamat videot suoraan muistikortilta tietokoneesee, jolla sitten editoimme itse lyhytelokuvan.

Lyhytelokuvan suunnittelu alkoi kartoittamalla ryhmäläisten ideoita siitä mistä aiheesta elokuvan voisi tehdä. Kaikkien meidän kolmen mielessä oli ei niin perinteinen lyhytelokuva eli halusimme sen jotenkin erottuvan perinteisistä itse näytellyistä "tarinoista". Aluksi ajattelimme, että tekisimme jotain hassua ja kuvaisimme vastaan tulevien ihmisten katseita/ilmeitä, mutta sitten aloimme miettimään onko sallittua kuvata tuntemattomien ihmisten kasvoja ilman lupaa ja päädyimmekin kuvaamaan ihmisten kenkiä. Lyhytelokuvamme ideana oli herättää kengät eloon ja kuvata niitä kuin ihmisiä.

Ulkoilma oli tuona päivänä aivan mahtava ja olisimme halunneet kuvata elokuvan ulkona, mutta ongelmaksi muodostui sopivamme one shot periaate. Kun elokuva piti saada purkkiin yhdellä otolla ja aikaa oli kuitenkin vain minuutti piti meidän löytää paikka jossa ihmisiä kulkee pienellä alueella paljon, jotta saamme tarpeeksi kuvamateriaalia. Lopulta valitsimme kuvauspaikaksi yliopiston kirjaston jossa kulkee paljon ihmisiä kokoajan.

Kuvasimme ohi kulkevien ihmisten kenkiä kirjaston aulassa yhteensä nelisen minuutin aja ja videon loppuun lisäsimme hauskan ryhmämme jäsenten kenkätanssin, joka antoi elokuvalle piristävän lopun. Kun olimme saaneet otoksen purkkiin yhdellä otolla suuntasimme takaisin kuvaamataidon luokkaan, siirsimme kameran videot muistikortin avulla koneelle ja aloimme editoimaan elokuvaa iMovie ohjelmalla.

Ensin piti ohjelmaan lisätä kuvattu videopätkä, jotta sitä päästiin muokkaamaan

Editoituihin pätkiin voitiin lisätä erilaisia siirtymiä, ääntä tai mustavalko tehostetta. Myös videon nopeutta voitiin säätää.

Aina välissä voitiin katsoa esikatselu editoidusta elokuvasta.

Käytimme editointiin siis minun kannettavani iMovie ohjelmaa, josta minulla oli vähän aiempaa kokemusta sillä olen tehnyt ohjelmalla aemminkin omia lyhyitä videoita. Näissä tapauksissa muokattavana on ollut kyllä enemmänkin kuvia kuin videoita, mutta periaate on ollut sama. Aiemmasta kokemuksesta huolimatta tarvitsimme joissain väleissä ihan vähän apua opettajalta, jotta saimme musiikit ja siirtymät liitettyä sujuvasti mukaan.

Musiikiksi valitsimme Kenkärok nimiset kappaleen, jonka latasimme youtubesta ja liitimme sitten elokuvaan. Emme tiedä olisiko tämän kaltainen musiikin käyttö todellisuudessa tekijänoikeukdien rikkomista, joten jos itse ohjaisin tämän tyyppisen projektin käskisin oppilaiden käyttää ohjelmassa valmiiksi olevia ääniä. Mutta itse päätimme silti käyttää nyt tätä ladattua musiikkia, sillä lyhyt elokuva ei tullut kenenkään muiden kuin luokkamme oppilaiden nähtäville.

Editoimme elokuvaa leikkaamalla sen pienempii paloihin, jotta saimme eri jaksojen välille siirtymiä ja saimme myös muokattua yhden jakson mustavalkoiseksi ja yhden jakson värikylläisyyttä lisäsimme. Toisaalta tällä yhden otoksen pätkimisellä, emme aivan täysin noudattaneet ohjetta jonka mukaan elokuvan olisi pitänyt olla one shot tyyppinen, mutta opettajan mukaan tekemisemme olivat suotavia sillä kuvaus on tehty one shot periaatteella ja pätkimisestä huolimatta lyhytelokuva on yhdellä kerralla kuvattu. Nopeutimme myös neljän minuutin alkuperäistä videota reiluun minuuttiin, mikä teki lopullisesta lyhytelokuvasta paljon mielenkiintoisemman ja hauskemman.

Saimme projektin suhteellisen nopeasti valmiiksi ja olimme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Lyhytelokuvamme ei ollut aivan perinteinen, mutta hauska ja omaperäinen. Opettaja kehui ideaamme ja olimme iloisia että onnistuimme keksimään näin erilaisen idean. 

Meillä kävi myös kuvauksessa "tuuri" sillä eräs ihminen alkoi keikistellä kengillään juuri kameramme edessä ja saimme siitä hauskan pätkän videolle, jota luultiin meidän tarkoituksella tekemäksi. Toinen hauska kohta muodostui siitä kun kaksi ihmistä jäi keskustelemaan keskenään keskelle kuvaustamme ja videolla näytti kuin kengät olisivat jääneet juttelemaan, halanneet ja toivottaneet toisillee heipat.

Lopuksi esittelimme tuotoksemme muulle luokalle.

En saanut lyhytelokuvaamme linkitettyä tänne, mutta onneksi saimme esitettyä sen demolla joten kaikki halukkaat ovat elokuvan toivottavasti nähneet.

Lähteet:
Kuvien kirja - Kuvataideopetuksen käsikirja perusopetukseen ; Anna-Christina Forsman & Liisa Piironen ; Tammi (2006)

Demo 7

Parin viikon kuvistauon jälkeen päästiin taas töihin. Tällä kertaa demolla ei ollut kuin yksi teema, grafiikka, johon liittyen työstimme pidemmän kaavan kautta vain yhden työn. Työ oli syväpaino työ, jonka ideana oli suunnitella "kuvio" Minna Canth-palkinto diplomiin. Tämä diplomi jaettaisiin noin viikon päästä kasvatustieteidenlaitoksella. Me kaikki saimme työstää kuvioista oman näköisemme ja joku niistä tultaisiin valitsemaan ko. diplomiin. Voittajalle luvattii tarjota paistopiste lounas kuvisrahastosta.

Työ aiheena oli virke "vapaus, tasa-arvo ja rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa". Virkkeen innoittamana aloin etsiä netistä kuvia kyseisillä avainsanoilla. Rakkaudessa löytyi sydämmin, tasa-arvossa tumman ja vaalean käden kättelyitä ja vapaudessa kyyhkysiä. Mikään näistä kliseisitä kuvista ei kuitenkaan oikein iskenyt minuun, mutta lopulta löysin jollain muulla sanalla netistä alla olevan kuvan, jossa yhdistyvät omasta mieelstäni kivasti eri avainsanojen elementit. En halunnut kopioida kuvaa suoraan vaan muokkasin siitä oman näköiseni poistamalla avaimen ja lisäämällä siipien määrää.

Painokuvio tehtiin kirkkaaseen, läpinäkyvään muovilevyyn terävällä piikillä hankaamalla/raaputtamalla. Piikki oli todella terävä ja ainakaan minusta kuvioin raaputtaminen ei ollu hankalaa vaan itseasiassa melko rentouttavaa ja hauskaa kun kädenjäljen näki heti. Jos ohjaisin tällaista työtä koulussa saattaisi raaputuspiikki olla hiukan hankala väline varsinkin vilkkaampien tai energisempien oppilaiden kanssa. Täytyisi varmaan kehitellä myös muita turvallisempia raaputusvälineitä tällaisten tapausten varalle. Ihanteellinen oppilasikä olisi varmaa 5-6 luokkalaiset, mutta esimerkiksi pienempien tai erityisoppilaiden kanssa työskentelytapojen soveltaminen olisi ajankohtaisempaa.

Oma kuvioni koostui lopulta neljästä erilaisesta siivestä, joiden takana kiemurtelee kaksi köynnöstä. Siivet edustavat sekä vapautta että tasa-arvoa sillä siivillä pystyisi lentämään vapaasti, minne haluaa ja erilaisuudessaan ne kuvaavat yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Köynnökset siipien takan kuvaavat elämän rosoisuutta ja vakeutta, mutta samalla näyttävät suunnan ylöspäin. Rakkautta en pystynyt sulavasti kuvaana liittämään, joten jätin se suosiolla pois enkä alkanut väkisin tunkemaan sitä mukaan. Kuva oli mielestäni hieno juuri näin.

Aluksi olin suunnitellut että teen kaikista siivistä samanlaiset, mutta kun kuvio alkoi valmistua tulinkin siihen tulokseen, että siipien samanlaisuus oli tylsää ja halusin tuoda kuvioon enenmmän yksityiskohtia ja moninaisuutta. Siksi päätinkin raaputella joihinkin siipiin "tummempaa" väriä.

 Kun raaputtelu oli saatu valmiiksi oli vuorossa paperin liottaminen. Paperin, jolle kuvio painettiin täytyi olla märkä, jotta väri tarttuu siihen. Märkä paperi painautuu painettaessa paremmin kuviolevyn naarmuihin, jolloin värikin tarttuu siihen. Paperin piti liota vedessä ennen käyttöä noin 20 minuuttia.

Paperin liotessa oli aika evästauon. Tällä kertaa vuorossa marjakiisseliherkku vaniljakastikkeella.

Liotuksen ja evästauon jälkeen päästiin itse painattamiseen. Yksi työpöytä oli raivattu maalaamispöydäksi, jossa oli tarkoitus maalata muovilevy tietyllä värillä painattamista varten. Työpisteen piti olla siisteydeltään leikkausali luokkaa. Pöytä oli päällystetty siisteillä sanomalehdillä, värituubit olivat omassa rasiassaan, muovihanskat käsissä, värit sekoitettiin omalla alustallaan ja siveltiin levylle muovisella lastalla, liika väri pyyhittiin pois turhilla kangasaloilla niin että väri jäi lopulta vain raaputettuihin uurteisiin, painopaperista lastattiin liika vesi pois kääntelemällä ja pyyhkimällä lastalla vettä pois paperista. Kun muovilevy oli maalattu ja pyyhitty ja paperit telattu "kuiviksi" siirryttiin prässin luo painattamaan kuviota.

Syväpainoon käytettiin vesiliukoisia värejä, jotka eivät sinällää ole myrkyllisiä mutta pahan hajuisia ja kirvelivät silmissä 

Paperia ei saanut lastat liikaa sillä muuten se alkoi nukkaantumaan, eli päällimmäinen kerros paperista alkoi irtoilemaan

Painokoneena toimi iso prässi, joka näytti hiukan mankelin tapaiselta vehkeeltä. Telan välissä oli huovat pehmentämässä painetta ja huopien välissä suojapaperit, joiden väliin sitten laitettiin ensiksi muovi kuvio ylöspäin ja siihen päälle kostea painopaperi. Huovat painettiin kiinni ja prässin sivussa olevasta isosta ruorista pyöritettiin laatta painotelan ali toiselle puolelle. Vauhdin piti olla sopivan hidas ja paineen telan alla sopivan kova, liian kova vauhti tai paine saattoivat pilata painanta kuvion. Myös liian märkä paperi voi pilata työn.

Alemmassa kuvassa näkyvät lopulliset tuotokset kuivumassa. Omat työni löytyvät kuvan oikeasta alakulmasta, sekä vasemmasta alakulmasta toinen rivi alhaalta. Omat työni onnistuivat ihan hyvin, mutta jollain tapaa kuvio oli molemmilla kerroilla toisesta päädystä vähän tummemmpi kuin toisesta, eli en sitten tiedä olinko levittänyt väriä epätasaisesti vai oliko paperi ollut märempi toisesta päädystä. Olen kuitnekin ihan tyytyväinen. Ei tällä kuviolla "kilpailua" varmaan voiteta, mutta olen silti todella tyytyväinen työhöni sillä yleensä en osaa tehdä noin yksityiskohtaista ja hienoa kokonaisuutta. 

Työ kokonaisuudessaan oli monipuolinen, sillä se sisälsi erilaisia vaiheita joissa jokaisessa pääsi tekemään vähän erilaisia juttuja. Alun sommittelun pystyi tehdä piirtämällä tai olisihan netistä voinut suoraankin tulostaa jonkin kuvan josta raaputella. Raaputus vaihe olikin sitten aikalailla suoraa kopiointia kun itse ainakin teippasin piirröksen vain levyn alle ja raaputin läpi. Tämän jälkeen päästiin sotkemaan maalien kanssa ja läträämään märillä papereilla. Kun viimeinen vaihe sitten vaatikin rauhallisuutta, jotta painattaminen onnistuisi. Kaikille jotain! :)

Lähteet:

Kuvallisen ilmaisun taito : kuvataiteen vinkkiopas perusopetukseen ; Tuija Karjalainen &Eija Leskinen ; PS-kustannus (2007)