Demo 6

Tällä kertaa oli kuviksen demoilla vuorossa pedagoginen kerta. Itse olen tottunut muiden aineiden POM-opinnoissa, että pedagoginen kerta tarkoittaa sitä että opettaja paasaa pää punaisen luokan edessä ja me oppilaat istumme, katsomme ja ehkä jossain välissä kirjoitamme jotain muistiinpanoja. Odotin siis tältäkin kerralta samanlaista.

Tunnin alussa pohdimme kuvataiteeseen liityviä työskentelytapoja, joita käytetään kuvaamataidon tunneilla. Perinteisiä olivat piirrustus ja maalaus, vähän erilaisempia 3D-työt sekä arkkitehtuuri ja grafiikka, vaikka ne periaatteessa tarkoittavatkin perinteisellä koulun kuvistunnilla esimerkiksi savityötä tai pienoismallia. Näiden lisäksi tuotiin esiin kuvan tulkinta, ITC-työt kuten animaatiot ja kuvankäsittelyt sekä valokuviin ja elokuviin liittyvät työt.

Iloiseksi yllätykseksi tämä kuviksen demo olikin toiminnallinen ja me oppilaat pääsimme itse pohtimaan  kuviksen pedagogiikkaa sekä kehittelemällä itse töitä, joissa yhdistyi meidän oma pedagoginen tietämyksemme ja kuvaamataidolle tyyppilliset työskentelytavat. Saimme jokainen ryhmä suunnitella ja lyhyesti itse toteuttaa/testata, jonkin kuviksen työn sekä miettiä sen tehtävänaantoa, materiaaleja, tavoitteita ja arviointia. Tähän kaikkeen oli aikaa noin 30min, jonka jälkeen työt esiteltiin muulle luokalle ja lopuksi kaikki saivat äänestää töistä lemppariaan, minkä parissa haluaisi työskennellä lopputunnin.

Meidän ryhmämme valitsi tehtävän teemaksi animaation, mutta yrtitimme parhaamme mukaan yhdistää työssä myös muita kuvataiteen osa-alueita. Muovailimme hahmot muovailuvahasta, minkä parissa työstetään hahmottamiskykyä ja keskitytään 3D ja arkkitehtuuri osa-alueisiin. Mietimme myös, että jos aikaa olisi enenmmän ja projektista haluaisi saada koulun puolella vielä pidemmän niin hahmot olisi voitu muotoilla vaikka savesta tai muusta materiaalista. "Muovailuvaha on mukava materiaali animaatiofilmin tekemiseen, koska hahmojen muotoa on helppo muunnella tarpeen mukaan. Ne juoksevat, hyppivät, makaavat tai kiipeilevät ja syövät pöydän ääressä, jos juonen kulku edellyttää sitä." (Kuvien kirja, s.77)

 Animaatiolle tarvittiin tietysti tausta, joten yksi ryhmässämme otti sen tehtäväkseen. Taustassa käytimme tekniikkana pakopiste tekniikkaa, mikä oli meille kaikille tuttu peruskoulun kuvistunneilta. Tässä osassa työtä yhdistyy mukaan siis piirtäminen tai maalaaminen, ja kuten esimerkiksi tässä piirroksessa oli mukaan otettu vielä yksi teema/elementti tuon pakopisteen muodossa.

 Kuvasimme animaation ipadin imotion ohjelmalla. Ohjelma oli minulle itselleni aivan uusi ja oli todella mielenkiintoista työskennellä työn parissa kun samalla oppi paljon uutta. Ohjelman käyttöä meille opetti aluksi hiukan opettaja, mutta aika yksinkertaiseksi se osoittautui ja pian selvittiin jo itse. Toinen uusi juttu oli animaation periaate, eli se että "elokuva" ei koostukkaan liikkuvasta kuvasta vaa valokuvista, joita toistetaan peräkkäin. Hahmoja pitää siis liikuttaa todella vähä aina kuvasta toiseen, jotta liike pysyy uskottavana ja sulavana. Tämä asia tuntui aluksi hyvin hankalalle ja meillä olikin jonkin verran ongelmia siinä että meinasimme innostua aina siirtelemään hahmoja hiukan liikaa. Juonta seuratessamme huomasimme myös että esimerkiksi tavaran heittämisen kuvaaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelimme, sillä pitihän esine saada pysymään ilmassa kuvan ajan. Lopulta keksimme kuitenkin kiinnittää muovailuvahaesineet rautalangan päähän ja heilutella niitä näiden avulla.

Minä toimin ryhmässämme kuvaajana, Milla eniten ohjaajana ja Iida sekä Tiina siirtelivät hahmoja. Meillä ei ollut aikaa kehitellä tarinalle selkeää juonta, minkä vuoksi hahmojen siirtelyssä tuli melko paljon epäselvyyksiä, mutta todelliseen koulumaailmaan ajateltuna neljän hengen ryhmä voisi silti olla melko toimiva sillä siinä riittäisi tekemistä kaikille kunhan homman vain onrganisoisi ensiksi hyvin. Opettajakin kertoi meille, että neljän hengen ryhmien on tutkimustenkin mukaan katsottu olevan kaikkeni parhaimman kokoisia ryhmiä tämänkaltaiseen työhön, sillä heidän keskensä roolien jako sujuu yleensä helposti.

Tehtävän anto tämän tyyppiseen tehtävään voisi olla jotain luokka; Jakautukaa neljän hengen ryhmiin, joissa suunnittelette ja toteutatte lyhyen, noin 30sekunnin (80-90 kuvan) animaation. Tehtävänänne on jakaa ryhmän jäsenille roolit, kuka hoitaa animaation teossa mitäkin; tausta, hahmot, juoni, kuvaaminen, hahmojen liikuttaminen, animaation leikkaaminen yms., äänet ja julkaisu. Kehitelkää animaationne pohjaksi lyhyt tarina/juoni ja siihen sopivat hahmot, jotka saatte muotoilla muovailuvahasta. Tarinaanne sopivan taustan voitte tehdä piirtämäällä/maalaamalla, esimerkiksi pakopistetekniikkaa käyttäen. Animaatiot kuvataa Ipadien Imotion ohjelmilla ja muokataan lopuksi Imovie ohjelmalla. Muokaamisen yhteydessä voitte lisätä animaatioonne äänet. Animaatio esitetään lopuksi muulle luokalle ja julkaistaan luokan yhteisessä blogissa.

Tehtävän tavoitteena olisi kehittää oppilaiden vuorvaikutus- ja ryhmätyötaitoja, soveltaa laaja-alaisesti kuvaamataidon eriosa-alueita, inspiroida oppilaita soveltamaan oppimaansa ja käyttämään mielikuvitusta sekä saada oppilaat tutustumaan ITC-työkaluihin animaatio-ohjelman ja videon muokkausohelman avulla.

Arvioinnissa painottuisivat vuorovaikutustaidot, sekä muiden huomioon otto. Tärkeää olisi myös huomioida miten eri oppilaat toimivat ryhmänjäseninä ja miten roolit ryhmien sisällä muodostuvat. Itse työskentelystä voisi arvioida ohjeiden noudattamista, työskentelyn sujuvuutta ja suunnitelmallisuutta. Myös lopputulosta voisi arvioida, ei niinkään vertailemalla töitä keskenään vaan enemmänkin niin että täyttääkö lopputulos tehtävän annon ja on ymmärrettävä.

Alta löytyy miedän noepasti kuvattu ja ohjattu työmme nimeltä Jättiporkkana. 

Muutkin ryhmät olivat kehitelleet hyviä tehtävävaihtoehtoja: 

• Kaupungin (tai muun paikan) pienoismalli, eli muovaillaan luokan kanssa yhdessä rakennuksia ja kasataan niistä lopuksi yhteinen kaupunki. 
• Savinen rairuohokuppi ryhmätyö, jossa ryhmässä päätetään minkälainen rairuohokippo tehdään ja jokainen ryhmästä muovailee savesta kipon yhden osan. 
• Avaruusmaisema, eli yhdessä ryhmässä käytetään pullopeitevärejä joilla vapaasti roiskitaan maalia paperille siveltimillä, teloilla, töpöttimillä yms. Työn voi tehdä myös yksilötyönä jossa yksittäiset avaruuden palat liitetään lopuksi yhteen tai sitten voi tehdä myös koko luokan kanssa isolle ja pitkälle paperille yhden yhteisen avaruuden, josta jokainen maalaa yhden kohdan.
• Värit ei saa osua työ, jossa aluksi vedellään vain erilaisia viivoja pitkin paperia ja tämän jälkeen lähdetään maalaamaan tai värittämään viivojen muodostamia alueita eri väreillä ideana se ettei viereisten aluiden värit saa olla samat. Voidaan harjoittaa värioppia ja käyttää väreinä esimerkiksi vain Goethen kolmion värejä.
• Graffiti, jonkä ideana olisi suihkuväreillä maalata isolle paperi"seinälle" ns. sallittuja graffiteja. Tällä kertaa käytettiin sormivärejä.

Kaupungin pienoismalli

Rairuohokippo

Avaruusmaalaus

Värit ei saa osua

Graffiti

Yhteisiksi lopputunnin töiksi valitsimme äänestyksen jälkeen avaruusmaalauksen ja kaupungin pienoismalli työ, jotka saatiin kivasti yhdistettyä yhteen niin että kaupungin pienoismallin sijaan muovailtiinkin nyt avaruuteen sopivia asioita ja esineitä ja käytettiin maalauksia esineiden taustana.

 Maalasimme kahdelle isolle paperille puolen luokan kanssa yhdessä avaruusmaiseman. Jokainen sai tehdä ihan mitä itse halusi ja todella kaunis avaruus työstä lopulta mielestäni tuli. Sain itse sellaisen kuva, että kaikki tuntuivat pitävän työstä. Se ei ollut tarkkaan rajattu, vaan jokainen sai työskennellä juuri oman taitotasonsa mukaan ja sutia paperille jos minkä moisia viivoja ja palloja. Itse pidin varsinkin töpöttimen käytöstä ja maalipisaroiden roiskimisesta (mikä oli todella sotkuista puuhaa ja tulisi ottaa huomioon luokassa toteuttaessa).

Olen itse teettänyt vähän saman tyyppisen työ strattiluokan seitsemälle oppillaalle. Meidän aiheemme vain olivat revontulet ja välineinä meillä olivta ihan perinteiset väriliidut. Tekniikkana oli  väriliidun liu'uttamista lappeellaan paperilla. Jokainen oppilas sai oman A3- paperin jota värittää ja lopuksi paperit koottiin yhdeksi pitkäksi revontuleksi luokan seinälle. Työ onnistui siis starttiluokkalaisilla tällä tapaa, mutta oli motivoiva jopa meidän ikäisillemme, eli todella käyttökelpoinen tehtävämalli.

Avaruusmaisema esineineen

Avaruusteemaan sopivat pienoismallit/hahmot saimme tehdä muovailuvahasta tai askarrella pahvista, puutikuista, kartongista yms. Apuna sai käyttää liimaa, teippiä tai kuumaliimapyssyä. Ne opiskleijat, jotka päättivät tehdä rakennuksen tuntuivat käyttävän enemmän askartelua, kun taas hahmojen tekijät muovailivat muovailuvahasta. Itse tein hahmokseni alla olevan avaruusolennon, joka sopi teemaan ja oli mielestäni todella hauska tehdä. En ollut aiemmin tajunnut kuinka monikäyttöistä muovailuvaha on ja että sitä voi käyttää myös vanhempien oppilaiden kanssa. Muovailuvahan työstäminen oli itsellekin jotenkin rentouttavaa ja koukuttavaa näperrystä, joten pienemmillä lapsilla materiaali toimii varmasti suurena motivoinnin välineenä. Huonona puolena muovailuvahassa on sen säilytettävyys. Muovailuvahaa kun ei saa kovetettua ja sen käyttö on yleensä ns. kierrätystä ja kun uutta aletaan tekemään niin vanha puretaan. Tämä täytyisi kouluopetuksessa tehdä heti aluksi oppilaille selväksi.

Hauskat Angry Birdsit ja minun alienini pällistelemässä taustalla

Kun tämä työn oli saanut valmiiksi sai viimeistellä edellisellä kesken jääneen kipsityön. Olin heti innoissani parantelemassa työtä ja lopputulos on minusta todella hieno ja olen ylpeä kädenjäljestäni. Kipsi oli helppoa materiaalia työstää ja oman kätensä jäljen näki nopeasti. Jos vielä haluaisi voisi hahmon varmasti vaikka maalata, jolloin siitä saisi aidomman näköisen. Itse aion kuitenkin jättää hahmon vain noin kipsiseksi, sillä se on juuri noin mielestäni paras! :)

Kaikkien oppilaiden kipsityöt koottuna

Lähteet:
Kuvien kirja - Kuvataideopetuksen käsikirja perusopetukseen ; Anna-Christina Forsman & Liisa Piironen ; Tammi (2006)

Demo 5

Demon pääteemoina kolmiulotteisuus ja kipsi. Töinä tunnilla teimme ensiksi kolmiulotteisuutta ja materiaalien uusiokäyttöä harjoittava palapelityö, sekä toisena työnä aloitimme rautalangasta ja kipsistä työstettävää ihmishahmoa esittävää kipsityötä.

Ensimmäinen työ, jonka nimesimme palapelityöksi alkoi ryhmätyöskentelyn ja keskustelun kautta. Meidän piti omassa pöytäryhmässämme sopia jokin tietty teema jonka piirissä työstämme eliöitämme. Valitsimme teemaksi eksoottiset eläimet, joita ei löydy Suomen rajojen sisäpuolelta ja eliöitä löytyikin lopulta omasta kenkänokka-linnustani kameleontin kautta delfiineihin ja apinoihin. Työ vaikutti aluksi todella yksinkertaiselt ja helpolta, mutta lopulta työn valmistuessa huomasimmekin että työskentelyyn oli mennyt kevyesti tunti. 

Ensiki eliö piirrettiin pahville ja sen jälkeen eliö piti jakaa osiin (mix&match). Itse esimerkiksi jaoin lintuni päähän, vartaloon ja jalkoihin. Jaon tarkoituksena oli se että eri eliöiden ruumiin osia voisi sekoitella ja käyttää hyödyksi muussakin opetuksessa. Esimerkiksi pienten oppilaiden kanssa voidaan osia käyttää hyödyksi vaikka matikassa ja laskea niiden avulla "monta vartaloa löydät?" "monta eri yhdistelmää voit tehdä?" yms. Eri osat oli tarkoitus päällystää aikakauslehtien sivuilla, mutta osa halusi myös värittää oman eläimensä joko tusseilla, puuväreillä tai pullopeiteväreillä. 

Alla näkyvässä kuvassa on esitelty palapelityön yksityiskohtia ja tavoitteita. Kuvat on piirtäneet minä (karhu ja orava) ja Iida (kala ja jänis). Työn tavoitteiksi listatiin materiaalin uusiokäyttö, motoriikan harjoitaminen (saksilla leikkaaminen), tason ja 3D-ulottuvuuden hahmottaminen sekä integrointi muihin aineisiin kuten ylliin tai historiaan (hahmot) sekä äidinkieleen (nukketeatteri). Omasta mielestäni työssä tulee myös harjoiteltua mittasuhteita, joita me harjoittelimme edellisen demon ihmispiirrustuksissa.

Välineet: pahvi, lyijykynä, sakset ja magneetit. Kuvasta puuttuvat vielä aikakauslehdet ja liimapuikko

Tämä kuva kenkälinnusta toimi mallinani

Lintu leikattuna odottamassa päällystämistä

Lintu päällystettynä. En halunnut käyttää päällystämiseen pelkkiä värillisiä sivuja vaan halusin hiukan leikitellä kuvilla ja valitsin jokaiseen osaan erilaisen päällisen. Pään mustavalko kuvasta ja erityisesti hymystä tuli niin iloinen olo että halusin liittää sen lintuuni.

Näin eläinten osia voitiin vaihdella

Kaikkien työt esillä. Meidän pöytäryhmän teema oli eksoottiset eläimet ja muiden teemat olivat fantasia ja veden eliöt

Sari kirjoitteli piristyksiä :)

Opettajan suosittelema kirja aiheesta

Toisena työnä oli kipsityö. Tämänkin työn teemoina olivat 3D, mittasuhteet ja motoriikka/hahmottaminen. Myös tämä työ olisi helppo mielestäni integroida muihin oppiaineisiin, esimerkiksi nukketeatterin muodossa.

Myös tässä työssä meidän piti valita pöytäryhmässä teema hahmoillemme. Opettaja oli aluksi antanut ohjeeksi että työn nimi olisi tapaaminen torilla, mutta me saisimme itse päättää millaiset ihmiset sielä torilla tapaavat. Valitsimme teemaksi Olympialaiset, eli hahmomme olivat jonkin lajin urheilijoita.

Itse päätin tehdä hehmokseni voimistelijan tai luistelijan, ihan miten vaan, mutta asentona olisi vaaka. Aluksi rautalangan muotoilu tuntui vaikealta, koska paksu lanka oli niin jäykkää, mutta kun ymmärsin oikean tekniikan ja tajusin käyttää myös pihtejä apuna alkoi muotoilu sujua. Onnistuin mielestäni muotoilemaan hahmoni todella onnistuneesti, mittasuhteet vaikuttivat oikeilta ja pääkin oli oikean kokoinen. Käsien asettelu oli oikeastaan ainoa ongelma, mutta lopulta tajusin että voin liittää kädet mukaan siinä vaiheessa kun olen jo muotoillut rautalankaverkosta ruumiin pyöreyttä keskivartaloon.

Käsien lisääminen onnistui helposti kun olin saanut keskivartalon muotoiltua. Kädet rakensin hiukan ohuemmasta langasta kuin ruumiin ääriviivat. Rautalankaverkon muotoilu oli helpompaa ja kevyempää kuin paksun langan, mutta se oli todella piikikästä ja monella tulikin siitä haavoja käsiin kun ei saanut taivuteltua rautoja ilman haavereita. 

Kun hahmoon oli saatu pyöreyttä oli vuoro aloittaa kipsaus. Välineiksi tarvittiin vain vesikippu ja kipsiä, joka oli mielestäni samanlaista materiaalia kun murtumien kipsaukseen käytettävä kipsi mutta se oli leikattu pienemmiksi paloiksi eikä ollut enää rullalla. Pienempien palojen työstämin tämän kokoisessa työssä on helpompaa kuin pitkän kipsi siteen. 

Sormet kastettiin veteen ja hierottiin kipsiin, jolloin kipsi pehmeni ja sen saattoi muotoilla rautalangan päälle. Aluksi tuntui ettei kipsi pysy rautalangan päällä paikallaan, mutta kun kipsin määrä kasvoi alkoivat palat kiinnittyä toisiinsa ja rakentelu helpottui. 

Kipsityön ensimmäinen vaihe, ruumiin ääriviivat valmiina mutta kädet puuttuu.

Toinen vaihe. Rautalankaverkko ja kädet on lisätty. Valmiina kipaukseen.

Ja tältä hahmo näytti tunnin lopussa kun olin saanut ylävartalon kipsattua. Ensi kerralla jatkuu

En aivan saanut hahmoani valmiiksi, mutta onneksi pystymme jatkamaan työtä ensi kerralla silä haluan todellakin saada hahmoni valmiiksi. Itse pidin työstä todella paljon, voisi jopa sanoa että työ oli koko kurssin tähän mennessä paras ja itseasiassa paras kuvaamataito aiheinen työ mies muistiin. Tämän tyyppinne työ ei ole tyypillistä kuvaamataidon piirtämistä tai maalaamista vaan myös minunlaiseni erittäin epätaiteelliset ihmiset voivat saada tällaisen työn onnistumaan. Työ oli omasta mielestäni enemmänkin graaffista suunnittelua ja rakentelua kuin perinteistä kuvaamataitoa. En malttaisi millään odottaa seuraavaa demoa, sillä haluaisin jo päästä tekemään työn valmiiksi. :)

Demo 4

Neljännen demon teemana oli mallista piirtäminen. Ensiksi kesityimme ihmisen piirtämiseen jonkin opiskelijan toimiessa mallina. Kävimme läpi mittasuhteita ja asennon vaikutusta piirrokseen. Toisena tehtävänä oli piirtää jokin esine tussia ja tussiterää käyttämällä, sekä harjoitella kolmiulotteisuutta ja varjostusta. 

Ihmisen voidaan jakaa mittasuhteiden tarkastelussa kahdeksaan ja puoleen osaan. Eli ihminen on kahdeksan ja puoli kertaa päänsä kokoinen. Lasten kohdalla mittasuhteet ovat hiukan erit, sillä heidän päänsä on keskimääräisesti isompi vartaloon nähden. Pää kun ei kauheasti kasva ihmisen muuten kasvaessa.

Forsmanin ja Piiroisen teoksessa Kuvien kirja esitellään kuva Leonardo da Vincin luonnonskirjasta vuodelta 1490. Kuvassa on luonnostelma ihmisen mittakaavasta, jossa ihminen on sijoitettu neliön ja ympyrän sisälle. (s.70) Kuva havainnollistaa hyvin ihmisen käsien pituuden ja muun vartalon pituuden suhdetta. Yleisesti siis ihmisen syliväli keskisormien kärjistä mitattuna on yhtä pitkä kuin ihmisen pituus.

Välineinä tätä ihmispiirrustusta varten käytimme aivan uudellaisia materiaaleja, liituja ja hiiltä. Alla olevassa kuvassa on esitettynä käyttämäni välineet alhaalta ylöspäin: valkoliitu, harmaaliitu, ruskoliitu, puuhiili, puristehiili, 3B lyijykynä ja jokin hinompi lyijykynä, jossa ei ole lyijysydäntä vaan koko kynä on yhtä ja samaa materiaalia. 

Ihmispiirrustuksissa työskentely tapa oli, että yksi oppilas toimii mallina ja meillä muilla on 6 minuuttia aikaa piirtää hänet. Jokainen malli seisoi/istui hiukan eri asennossa, jotta saimme harjoitella hiukan erilaisten kuvien piirtämistä. Alla on kuvat omista töistäni ja ne on piirretty järjestyksessä oikea ruskea paperi ensimmäinen, musta paperi toinen, vasen ruskea paperi kolmas ja valkoinen paperi neljäs. Olen itse tyytyväinen tuolilla istuvan ihmisen kuvaan sekä lattialla istuvan ihmisen kuvaan, muut kaksi ovat mielestäni epäonnistuneita sillä en ole pystynyt saamaan niitä näyttämään aidoilta vääränlaisten mittasuhteiden takia. Ensimmäisessä kuvassa piirretyllä henkilöllä esimerkiksi on aivan liian pieni pää muuhun vartaloon nähden, liian pitkät kädet ja liian pitkä keskikroppa. Mutta harjoittelu tuotti selkeästi tulosta, sillä viimeisimmät kuvat alkavat jo muistuttaa oikeanlaisia.

Itse tykkäsin työstä ja työskentelytavasta, vaikka en olekkaan kovin hyvä piirtämään enkä osaa varsinkaan piirtää ihmisiä. Tällainen työtapa, jossa piirrosaikaa ei ole loputtomasti antaa kuitnekin tasoitusta myös hiukan heikommille piirtäjille koska kellään ei ole kunnolla aikaa viimeistellä piirrustuksia. Ja vaikka edellinen piirros olisi mennyt pieleen päästään nopealla tahdilla aloittamaan jo uusia työ puhtaalta paperilta.

Lopuksi työt piti vielä päällystää fiksatiivilla. Olen ennenkin päällystänyt hiilitöitä fiksatiivilla, jotta hiili ei enää leviä ja tahraa työtä, mutta tällä kertaa päällystimme myös liitutyöt. Tuskin siitä ainakaan mitään haitata oli. Fiksatiivia suihkutettiin spraypullolla, joten suhkutus piti hoitaa aivan tunnin lopuksi ettemme me jää hengittelemään myrkyllisiä savuja ja hajuja joita tuosta aineesta lähtee.

Toisena työnä siirryimme ihmispiirrustuksista esineen piirtämiseen. Välineinä käytimme tässä työssä tussiterää sekä tussia, jota voisi omasta mieelstäni verrata musteeseen, mutta ero näillä oli se että tussi on tuhdimpaa ja jämäkämpää kuin muste. Tussiterä taas muistutti mielestäni hieman sulkakynää/mustekynää ja se oli irrallinen osa joka piti kiinnittää varteen ennen piirtämistä.

Tussia ei tarvinnut kuin todella vähän ja monille kävikin niin että he kaatoivat kuppiin liikaa väriä, jota ei sitten tullut kaikkea käytettyä. Itse jaoin kuppini toisen kanssa, jolloin saimme todella hyvin käytettyä tussia juuri sen verran kun olimme kippoon kaataneet. Alla olevassa kuvassa näkyy myös sivellin jota käytettiin kuvan varjoihin ja puutikku, jolla sai aikaan ohuita viimeistelyviivoja.

Kuvani mallina toimi kaverin hajuvesipullo, sillä olin itse unohtanut tuoda mukanani piirretävän esineen. Aluksi kuva luonnosteltiin paperille lyijykynällä ja väritettiin sen jälkeen päälle tussiterällä. Tarkoituksena oli myös värittää osa paperista eriväriseksi pullopeiteväreillä ja piirtää sitten tämän päälle vielä toinen kuva ko. esineestä. Itse en halunnut värittää paperia heti, enkä enää lopulta ehtinyt edes niin pitkälle joten oma työni jäi hiukan erilaiseksi kuin muille sillä minulle ei tullut kuin yksi kuva hajuvedestä eikä eriväristä taustaa.

Esineen kolmiuloitteisuuden ja yksityiskohtien hahmottaminen ja piirtäminen oli yllättävän vaikeaa ja aloin työstää kuvaa ehkä liiankin tarkasti sillä lopulta en ollut tyytyväinen enää mihinkään ja jouduin piirtelemään kuvaan vaikka kuinka paljon lisää viivoja ja varjoja kun en vain tuntunut saavan siitä hyvän näköistä millään. 

Oma lopputulokseni on ihan tyydyttävä, mutta olen erittäin pettynyt varjostuksiini jotka eivät ole lainkaan onnistuneet. Pullosta maahan lankeava varjo on ihan ok, mutta muuten varjot ovat aivan vääränlaisia. Yleisesti meidän kaikkien työt olivat kuitenkin hienoja ja olisin näin jälkikäteen ehkä itsekin halunnut maalata pullopeiteväreillä hiukan eloa omaan paperiini. 

Lähteet:

Kuvien kirja - Kuvataideopetuksen käsikirja perusopetukseen ; Anna-Christina Forsman & Liisa Piironen ; Tammi (2006)